Historia
Viljo S. Määttälä
Kaustisen Pelimannitalon vaiheita

Kaustisen Pelimannitalo on keskellä kylää komealla paikalla seisova yli 200-vuotias talo. Se vihittiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlien käyttöön yli 30 vuotta sitten vuonna 1974 silloisen Tasavallan presidentin Urho Kekkosen toimesta.

Talo sijaitsi alun perin naapuripitäjässä ja se siirrettiin ja rakennettiin uudelleen Kaustiselle värikkäiden vaiheiden saattelemana.

Kekkonen Pelimannitalossa 15.6.1974 talon vihkiäisjuhlassa. ( kuva Leo Torppa, Kansanmusiikki-Instituutin arkisto)

Talon hirret ”tulvatarjouksena”

Vetelin Pulkkisen kylään oli valmistunut suurperheen käyttöön upea hirsitalo vuoden 1800-vaiheilla. Tämän ns. Aapintuvan rakensi perimätiedon mukaan Matti Matinpoika Pulkkinen eli ”Rapakkoleuka” (s. 18.7.1749).

Rakennuksen komeat honkahirret oli hakattu Perhon erämetsistä. Ne oli alun perin tarkoitus uittaa Perhonjokea pitkin Kokkolan kirkon rakennuspuiksi. Kevättulva kuitenkin kuivui äkillisesti ja hirret juuttuivat jokeen Pulkkisen kylän seutuville.

Pulkkisen talon Matti-isäntä osti puut halvalla ja rakensi niistä yli 23 metriä pitkän ja lähes 12 metriä leveän talonpoikaistalon.

Talo noudattaa lähinnä Perhonjokilaaksossa tunnettua ns. sivukamarillista talotyyppiä. Laivojen rakentamisesta kuulut tunnetusti etevät keskipohjalaiset kirvesmiehet olivat kehittäneet tätä talomallia, jonka juuret ulottuvat 1600-luvulle saakka.

Polttopuiksi vai museoksi?

Palveltuaan puolitoista vuosisataa alkuperäistä tarkoitustaan talonpoikaisen perheen asuinrakennuksena Aapintupa jäi 1940-luvulla tyhjäksi. Tälle ”talonpojan hirsilinnalle” – kuten akateemikko Kustaa Vilkuna sitä nimitti – etsittiin monia vuosia käyttöä museotarkoituksiin.

Lopulta talon viimeinen isäntä, hänkin nimeltään Matti Pulkkinen, uhkasi pilkkoa talon polttopuiksi kun paikkaa ei löytynyt sen paremmin omalta seudulta kuin Helsingin Seurasaarestakaan.

Silloin kansakouluntarkastaja Eino Isohanni ja ohjelmapäällikkö Viljo S. Määttälä vuonna 1965 ostivat talon. Ajatuksena oli siirtää se Kokkolaan Keski-Pohjanmaan maakuntataloksi. Maakuntataloneuvottelut kaupungin kanssa eivät kuitenkaan johtaneet myönteiseen tulokseen.

Kaustisen festivaalit kiinnostuu talosta

Kesällä 1968 pidettyjen ensimmäisten Kaustisen kansanmusiikkijuhlien jälkeen heräsi juhlien johdon piirissä ajatus kansanmusiikkimuseon perustamisesta ja Aapintuvan hirsilinnan siirtämisestä Kaustiselle museon tiloiksi.

1970-luvun alkuvuodet käytiin osittain värikästäkin kiistelyä talon paikasta, kunnes vihdoin monien mutkien jälkeen päätettiin Aapintupa siirtää vanhan ja ränsistyneen nuorisoseurantalon paikalle keskelle Kaustisen kirkonkylää. Kansanmusiikkimuseon suunnitelma oli kehittynyt Pelimannitalo-hankkeeksi. Sen tiloihin sijoitettiin lopulta myös suunnitteilla ollut valtakunnallinen kansanmusiikin tieto- ja taitokeskus Kansanmusiikki-instituutti.

Oikeus ratkaisi talon sopivuuden

Aapintuvan siirtohanke juuttui 1970-luvun alussa Kaustisen kunnan rakennuslautakuntaan. Se oli tehnyt talosta toistuvasti kielteisen siirtopäätöksen. Sen mielestä talo ei perinteikkään ulkomuotonsa vuoksi soveltunut niin keskeiselle paikalle Kaustisen kylälle.

Vastustajat kävivät myös ahkeraa lehtikirjoittelua ja keräsivät adressin hanketta vastaan. Sen allekirjoitti 1064 kaustislaista.

Talon puolestapuhujat sen sijaan valittivat rakennuslautakunnan päätöksistä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Se totesi vuonna 1972 päätöksessään, että talo edustaa hyvin alueen perinteistä rakennuskulttuuria ja sopii siksi suunnitellulle paikalle. Talo sai tammikuussa 1973 rakennusluvan.

Hirsilinna siirretään

Pelimannitalon teknisestä suunnittelun teki 1970-luvun alussa perinnettä kunnioittavasti keskipohjalaissyntyinen arkkitehti Risto Tilus. Siirron käytännön järjestelyistä, rakennussuunnittelusta ja sisustustöistä huolehti asiantuntevasti vanhan rakennusperinteen hyvin tunteva kaustislainen työnjohtaja Eino Järvelä.

Pelimannitalon komeat nurkkatakat muurasi alkuperäisten mallien pohjalta Purppuripelimannien ”tämmääjä”, kaustislainen Veli Valo. Ovien värit valitsi taiteilija Veikko Vionoja käyttäen mallinaan Ullavassa olevan kotitalonsa Vion talon ovien värejä. Hän on myös lahjoittanut Pelimannit-maalauksensa isoon tupaan sekä valmistanut myös muutamia muita maalauksia talon sisustukseen.

Monipuolista käyttöä

Pelimannitalon siirtohankkeen voimakkaana puuhamiehenä ollut Viljo S. Määttälä totesi talon valmistuttua vihkiäisjuhlan tervehdyspuheessa: ”Uusi Pelimannitalo ei tarvitse tuekseen suuria sanoja. Jokainen rakennukseen tutustuja voi todeta, että kysymyksessä on todellakin keskipohjalaisen rakennustaidon uljas muistomerkki, leveä ja turvallinen talonpojan hirsilinna”.

Kaustisen Pelimannitalo siirtyi pian valmistumisensa jälkeen kansanmusiikkijuhlilta perustetulle Kansanmusiikkisäätiölle, minkä ohella Kaustisen Nuorisoseuralle jäi käyttöoikeus taloon. Vuonna 2006 Pelimannitalo siirtyi yksityiseen omistukseen.

Aiheesta enemmän: Viljo S. Määttälä: Kaustisella kivetkin soi. Kansanmusiikki-instituutin julkaisuja KIJ 57. Kokkola 2005.